Mun kirjoittama teksti: luovan kirjoituksen luonnoksia

Moi ja pahoittelut ettei ole tullut uutta tekstiä, olen ollut aika kiireinen ja no paljon on ideoita, mutta vielä ei ole keksitty miten toetuttaisi ne, mutta ei hätää ihmiset uutta tekstiä lähiaikoina tulossa!

Nyt ajattelin esitellä teille vähän oma kirjoittamiani tekstejä: se on yksi haaveistani saada näytille omaa kirjoittamaani tekstiä. Eli tähän laitan näytille pätkän kirjoittamastani tekstistä "Julianna". 

Valitettavasti blogger heittäytyi hankalaksi, kaikki mitä kirjoitin äsken hävisi ja voitte arvata että nyt kiukuttaa ihan niin paljon että rumia sanoja tulee suusta... Ja nyt kirjoitan kaiken uudestaan............

Eli olen tykännyt aina luovasta kirjoittamsiesta ja jo pienenä laadin omia tekstejä ja kirjoitin valtavasti, haaveissa on julkaista oma kirja joskus, jospa se toteutuisi, no varmaa on, että ideoita on runsaasti. Yksi toiveeni onkin, että blogissa voisin julkaista oma kirjoittamiani tekstejä, toivon, että vastaanotto on hyvä. Julianna on suosikki hahmoni ja tein idean hänestä joskus yläasteen jälkeen ja lukiossa sain hänet tehtyä paperille.

Tässä lyhyt intro:

Julianna on 15-vuotias tyttö, joka asuu Porissa ja on hyvä koulussa. Hänen kaveriporukkansa koostuu lähinnä koviksista ja pissiksistä, jotka lintsailevat tai häiriköivät tunneilla. Julianna on kasvukertomus nuoresta neidistä, joka oppii ettei kaikki ole aina kiinni  siitä statuksesta vaan myös siitä, onko muille ystävällinen.

------------------------------------------------------------

Penkin pääty

Kello näytti vartin yli kaksi. Koulun käytävillä ei liikkunut juuri ketään. Julianna käveli pitkin käytävää, jonka seinien harmaa sävy toisti itseään joka kerroksessa. Hänellä olisi vielä historian tunti. Julianna katsoi kännykkänsä ilmoituksia ja totesi ettei kukaan ollut välittänyt ilmoittaa itsestään. Vaikutti siltä, että hänen kaverinsa olivat jälleen lintsanneet ja menneet paikalliseen Lidliin ostamaan karkkeja ja energiajuomia. Näin oli toistunut melkein joka tiistai. Parilla viime kerralla Julianna oli kertonut pari tekosyytä, jonka mukaan noin kolme hänen kaveriaan olivat poissa ja loput saivat pärjätä omillaan. Mutta opettaja Härkönen ei enää välittänyt. Eikä välittänyt Juliannakaan.
Oikeastaan aluksi hän oli myös lintsannut, mutta sitten keksittiin, että yksi jää aina joka tiistai tunnille ja kertoo muille mitä tunnilla tehtiin. Vaikka eipä se paljon hyödytä, Julianna huokaisi itsekseen. Aluksi jokainen jäi vuorollaan, mutta lopulta Julianna oli päättänyt jäädä joka kerralla. Sitä paitsi hän piti historiasta, joten päätös oli järkevin hänen kannaltaan. Oli yksinkertaisesti helpompaa laittaa poissaolomerkintä Wilmaan kuin yrittää hillitä öykkäröiviä kahdeksasluokkalaisia. Mutta eihän se heidän menoaan estä, Julianna pohti.
Näytti siltä, että vain puolet koko luokasta oli tulossa kyseiselle oppitunnille. Julianna lähestyi käytävän loppupäätä, johon ihmiset olivat hajaantuneet eri ryhmittymiin, joko yksin tai yhteen parin kaverin kanssa. Hän hidasti kävelyään huomattuaan penkkien lähestyvän häntä. Toisella penkillä istui satunnaisesti, joko jommassa kummassa päässä tai sitten keskellä, luokan poikia ja sitä vastapäätä olevalla penkillä istui Hanna. Tai hänet oikeastaan tunnettiin paremmin hiljaisena tyttönä, jolle Julianna ei varsinaisesti ollut koskaan puhunut. Eikä Hannalle tainnut puhua kovin moni muukaan.
Julianna pysähtyi ja puntaroi hetken, mitä hänen pitäisi tehdä. Istua alas lattialle ja alkaa selaamaan some-kanavia vai jäädä seisomaan, coolisti hetkeksi paikoilleen, vetäistä kännykkä hupparin taskusta ja vasta sitten alkaa selaamaan somea. Vai istua jommalle kummalle penkille. Toisella penkillä, missä osa pojista istui, ei ollut ketään Juliannan varsinaista kaveria, mutta hän oli pari kertaa jutellut Tomille. Tomi oli hänen mielestään hieman turhan hanakka esittämään kovaa, mutta hän oli parempi juttukaveri silloin, kun ketään muuta ei ollut näköpiirissä. Mutta sitten Julianna katsahti penkkiä, jolla Hanna istui. Entä jos hän istuisi penkin toiseen päähän? Mutta toisaalta, jokin hänen sisällään sanoi, että hänen pitäisi tarttua tilaisuuteen nyt, kun se oli mahdollista. Puhua hiljaiselle tytölle, jolle hän ei koskaan puhuisi kavereidensa, varsinkaan Susun, läsnäollessa. Sitä paitsi, ei kukaan välittäisi. Poikia ei yleisesti ottaen koskaan kiinnostanut mitä muu luokka teki. Tämä ajatus mielessään Julianna teki jotain odottamatonta.

• Moi, Hanna kääntyi katsomaan ja näki Juliannan istahtavan viereensä. Hanna yllättyi. Yleensä hänen ohitsensa käveltiin vain sanomatta sanaakaan. Hän katsoi hieman ujosti ja ehkä jopa pelokkaasti punahiuksista tyttöä, mutta moikkasi hiljaisella äänellä. Julianna yritti vaikuttaa mahdollisimman ystävälliseltä, eikä liian tungettelevalta. Hän kummasteli itsekin omaa rohkeuttaan, mutta jatkoi reippaasti.
• Mitä historiasta tuli läksyksi? se oli tyypillinen peruskysymys, johon hän tiesi jo vastauksen, mutta käytti sitä paremman puutteessa.
• Sivulta 115 tehtävät 3 ja 5. Ja 5 sai kirjoittaa koneella, Hanna vastasi jo hieman varmemmin.

Julianna nyökkäsi. Hän katsoi kännykkänsä kelloa. Se näytti kaksikymmentäviisi yli kaksi. Näytti siltä, että Härkönen oli taas jäänyt siemailemaan kahvia opettajainhuoneeseen. Tosin se oli hyvin tyypillistä Härköseltä, Julianna ajatteli, hän vitkuttelee viime minuuteille asti ettei hänen tarvitsisi opettaa meidän luokkaamme. Julianna hymyili hieman. Sitten hän kääntyi katsomaan Hannaa. Tyttö oli aivan hiljaa ja tuijotti vakavan näköisenä eteensä. Otsa hieman rypyssä. Julianna huomasi, että Hannan hiuksilla oli vaaleansininen hiuspanta. Hannalla oli vaaleat, kellertävät hiukset, jotka ylsivät hänen olkapäilleen. Niissä oli hieman kaksihaaraisia, Julianna totesi, mutta ne kiilsivät auringon valossa, jota pääsi hieman isoista lasi- ikkunoista heidän penkkinsä päätyyn.

Julianna halusi vielä sanoa jotain. Jutella tämän tytön kanssa. Mutta mistä he juttelisivat? Ei kai hän voisi noin vaan suoraan kysyä missä päin tyttö asuu tai mitkä hänen lempiaineensa olivat? Hän katsahti tytön hiuspantaa.

• Mistä oot ostanut tuon hiuspannan? Julianna kysyi lopulta.
• Glitteristä, Hanna vastasi hieman aremmin.

Julianna hymyili ja nyökkäsi. Nyt hän mietti pitäisikö hänen kehua tavallista hiuspantaa?

• Mäkin tykkään käydä Glitterissä. Siellä on sellasia kivoja puhelinlanka ponnareita, tiiätkö niitä, joita voi venyttää silleen hauskasti ja sitten ne palautuu ennalleen, Julianna selitti puhelinponnareista innokkaammin kuin mitä oli tehnyt koskaan aiemmin, hän yllättyi jopa itsekin.
• Joo, mulla on niitä kans. Ja Glitterin kukkaseppeleet, tai siis ne mitä on nykyään joka kaupassa, on tosi kivoja kans, Hanna sanoi kuulostaen myös innostuneelta.

Näin heidän keskustelunsa Glitterin tuotteista jatkui, kunnes Härkönen saapui puolelta opettajien hätäkokouksen takia, mutta tälle Julianna pyöritteli silmiään.

Kotimatkalla Julianna havahtui. Hän pohti ihmeellistä urotekoaan, jonka hän oli tehnyt. Hän oli puhunut tuntemattomalle. Tai no ei täysin tuntemattomalle, mutta melkein. Mutta Julianna oli ylpeä itsestään. Ehkä hän voisi jutella tälle tytölle joka tiistai. Olikohan Hanna jossain samassa valinnaisaineessa? Ehkä kotitaloudessa...

Puhelin piippasi. Julianna otti puhelimen takkinsa taskusta ja katsoi lukitusnäyttöä. Viesti Susulta. Nytkö hän sitten päätti ilmoittaa itsestään. Julianna avasi Whatsapp-viestin. Siinä luki yksinkertaisesti:

“Mite meni härski härän tunnilla horo”

Julianna hymyili. Härkönen ei millään tavalla ansainnut tätä lempinimeä, mutta se oli vain niin naurettava, että sitä oli pakko käyttää.

“Paskasti horo”

Vastaus tuli viidessä sekunnissa.

“Ok horo ;)”

Julianna nauroi turhan liioiteltua, teinimäistä kimakkaa naurua ja laittoi kännykän taskuunsa. Hän hihitti koko loppumatkan kotiin kirpeässä syyssäässä, joka nipisteli häntä paljaista sormenpäistä.
------------------------------------------------------------------
Se oli siinä, kommentoikaa mitä tykkäsitte :)
Olen aina tykännyt kirjoittaa ja usein tykkään monesti luovasta kirjoittamisesta enemmän kuin asiatekstien kirjoittamisesta lukiossa, lähes kyllästynyt siihen :D
Ehkä tulevaisuudessa, jos haluatte voisin julkaista tekstiä, joka on vanhempaa eli siinä näette kehitystä vanhoihin tarinoihin... Mutta se oli siinä, ensi kertaan :)
Siirappikoski