Elokuva-arvostelu: Disney Moana

Disney Moana suomenkielinen Blue- Ray levy

Eli tässä tulee blogin ihka- ensimmäinen Disney- elokuvan arvostelu, jee! Ostin Vaianan juuri Blue-Raylle ja ajattelin, että voitaisiin aloittaa siitä eli aletaan käsittelemään sitä. Kutsun Vaianaa tässä nyt Moanaksi, koska rehellisesti sanottuna, tuo nimi tuo mieleen vainajan. Muutenkin vähän pöljää, että koko nimi vaihdettiin, sillä kukaan ei varmaan välitä jostain entisaikojen pornotähdestä... paitsi tietysti häntä rakastaneet italialaiset. Ja reiluuden nimissä, tämä nimihän vaihtui koko Euroopassa. Mutta ei anneta sen häiritä, leffanhan voi katsoa englanniksi ja loppujen lopuksi ääntämisessä ei hirmuista eroa ole. 
  
     Disneyn uusin koko pitkä Moana kertoo nuoresta ja rohkeasta tytöstä, joka haluaa esi-isiensä tavoin tulla hyväksi purjehtijaksi ja selvittää, mikä mysteeri saarta ympäröivän rannikko muurin toisella puolella on. Hän ei halua titteliä tai itseään kutsuttavan prinsessaksi vaan heimopäällikön tyttäreksi. Moana on hyvin itsepäinen, omatahtoinen ja urhea, eikä halua alistua kylässä tavallisen naisen rooliin vaan hän tahtoo päästä merille ja kokea seikkailuja. Valitettavasti Moanan isä Tui on eri mieltä ja hän kieltää tytärtään jo pienestä asti olemaan menemättä rantaan peläten, että hänelle sattuisi jotain meren äärellä. Moanaa voidaan pitää sankarittarena, joka ei prinssin pelastusta kaipaa. Moana on 56:s Disneyn klassikkoelokuva ja sen ohjasivat Ron Clements ja  John Musker.

Huom! Seuraava teksti sisältää juonipaljastuksia, eli ellet ole katsonut elokuvaa, älä lue! 
       Juoni alkaa näin: Moanan mummi kertoo jännittävää tarinaa saarten historiasta, jossa esiintyy urhea puolijumala Maui, joka vei Te Fiti- nimiseltä saarelta sen sydänkiven voidakseen tuoda sen ihmisille. Tarina saa kaikki pienet lapset itkemään paitsi ei Moanan. Elokuva näyttää sen, että Moana on jo pienestä asti ollut seikkailuhenkinen ja rakastanut kuulla legendoista. Legendan mukaan tulee vielä päivä, jolloin joku rohkea palauttaa sydänkiven takaisin sille kuuluvalle saarelle. Nimittäin Maui, joka vei sydänkiven ei saanut tuotua sitä kellekään: sydän hukkui matkalla ja Maui katosi meren aaltoihin, Tyynenmeren saaria uhkaa loputon pimeys, jos sydänkiveä ei palauteta paikoilleen. Moanan mummi on vakuuttunut legendan todenmukaisuudesta, mutta Tui taas pitää koko legendaa hölynpölynä. Joten Moana, joka uskoo legendan todeksi, haluaisi lähteä yrittämään koitosta, mutta häntä kielletään. Ja kuinka ollakaan: pienenä Moana löytää sattumalta sydänkiven merestä, joka ystävällisesti näyttää hänelle tien mitä ihmeellisimpien meri-otusten äärelle. Valitettavasti sydänkivi kuitenkin putoaa ja Moana hävittää ainoan johtolankansa mauin löytämiseksi. Tästä tosin hänen isänsä ei ole tietoinen, mutta silti hän tekee kaikkensa, että Moana unohtaisi rakkautensa mereen ja täyttäisi odotuksensa heimon seuraavana johtajana ja neuvoisi kyläläisiä arjen kysymyksissä, tämä tekee isän hyvilleen.
        Vuodet vierivät ja Moana on kasvanut nuoreksi neidoksi. Hän auttaa kyläläisiä ja yrittää löytää paikkaansa kyläläisten joukosta. Kerran hänen luokseen tulee joukko kalastajia ketkä valittavat, ettei saalista kuulu. Moana yrittää ehdottaa heille kalastamista rannikko muurin eri puolella, mutta Tui nousee jälleen vastaan ja pitää ideaa kelvottomana. Moana on vihainen isälleen eikä voi ymmärtää miksi tämä suhtautuu niin aggressiivisesti mereen. Hänen äitinsä Sina kuitenkin selittää, miksi Tui on niin vihainen asiasta. Moana ei voi silti tajuta asiaa ja hän lähtee vihaisena kävelemään. Mietittyään jonkin aikaa, miksi hän kaipaa niin merelle, hän ottaa veneen ja lähtee ylittämään urheasti rannikko muuria, mutta yllätykseksi joutuu aaltojen nielemäksi ja vajoaa veden alle, mutta onneksi hän pääsee kuitenkin uimaan kohti rantaa. Raahauduttuaan rantaan Tala löytää hänet ja naureskelee hetken Moanan epäonnistuneelle pako-yritykselle. Hän ei suinkaan suutu Moanalle vaan paljastaa yhden salaisen tarinan jota ei ole vielä kerrottu. Moana tajuaa, että hänen kohtalonsa on viedä sydänkivi paikoilleen. Tala pelasti sen merestä ja antaa sen nyt Moanalle tietäen, että tämän käsissä on koko Polynesian alueen kohtalo. Tehtävä on vaarallinen ja vaatii tytöltä paljon. Mutta kuinka sitten käy? Onnistuuko hän? Voiko Moana vaikka ei osaa purjehtia alkuunkaan, pelastaa oman kansansa ja Polynesian saaret? 

        Seuraavaksi hieman omaa arviotani elokuvasta: olin hyvin iloinen sen nähdessäni. Se oli juuri niin kuin itse odotinkin: seikkailuja täynnä ja mahtava niin kuin Disney-elokuva voi olla. Moana kuuluu seuraavan sukupolven Disney-prinsessoihin, jotka toimivat itsenäisesti eivätkä suostu olemaan prinssin pelastettavia. Hän on vahva roolimalli tytöille kaikkialla. 
             Hahmot eivät jätä ketään todellakaan kylmäksi. Moanan Tala- mummi on ihana isoäiti, joka on aina lapsenlapsensa puolella, ja toimii tarinassa avainasemassa: hän on Moanan tukena silloin, kun tuntuu, että kukaan muu ei kuuntele häntä. Tatuoitu Maui on juuri niin itsekeskeinen kuin voi uskoa ja no, onhan vieläpä Maui älyttömän sovinistinen: tuntuu, että eihän tällaista luulisi nykyfilmeissä enää olevankaan, mutta täytyy toki muistaa, että leffan aika sijoittuu miljoonia vuosia taaksepäin. Kirsikkana kakun päällä ovat söpöt eläinkamut, jotka juoksevat onnellisina Moanan jäljessä. Elokuvan parasta antia onkin Moanan lemmikki-kukko Heihei, joka onnistuu työntämään itsensä niin kulhoon kuin veneen pieneen eväskoriin. Se on erittäin tyhmä, ja on aina miten päin sattuu varsinkin vedessä, mutta kumma kyllä silläkin on oma tarkoituksensa, vaikka ei järin välkyltä vaikuta. Ainoastaan miinusta tulee toisesta lemmikki-kaverista, possusta, joka ei esiinny ruudussa kuin pienen hetken, tälle aina syötäväksi joutuvalle mini-mussukalle soisi enemmän järisyttäviä käänteitä. Merellekin on annettu oma hahmonsa, mikä on suorastaan nerokas keksintö. Niin sujuvasti se ohjailee Moanaa ja yhtä päättäväisesti se kurittaa Mauia. Leffan opetus voisi ollakin luontoa tulee kunnioittaa.  
          Suomenkieliset äänet eivät tällä kertaa oikein säväytä. Luotan usein suomenkielisiin kääntäjiin sekä animaatiossa esiintyviin duppaajiin mutta tällä kertaa he eivät oikein onnistuneet, juurikin puhe jäi epäselväksi muminaksi. Leffan alkuperäisinä ääninä toimivat Auli'i Cravalho ja Dwayne "Rocky" Johnson, joilla itselläänkin on polynesialaista taustaa. Leffa kannaattaakin katsoa alkuperäisillä äänillä jo pelkästään näiden kuuluisuuksien takia.
          Musiikki on myös laadukasta, kuten voi odottaakin. Englanninkielinen "How far I'll go" ja Mauin "You're welcome" jäävät takuulla korvamadoiksi äkkiä päähän soimaan. Yhtenä musiikin ja lauluntekijänä on toiminut Lin- Manuel Miranda, jonka monet muistavat Hamilton- musikaalista. Kaikki kulttuuriin kuuluvat laulut soivat kauniisti läpi filmin.        
         
       Elokuva on selkeä kasvutarina, ehkä jo liiankin paljon käytetty itsensä etsimistarina, mutta toisaalta, jokaisella on omat kasvukipuilunsa, joten onko siitäkään haittaa, että näitä muiden kokemuksia "kuinka löysin itseni" tarinoita kerrotaan? Jospa se inspiroisi muitakin. Itse ainakin koin elämän taas hetken helpommaksi.
(Kuulostipa synkältä 😂)  
      Elokuva tuo myös kivasti Tyynenmeren saarien kulttuuria esille. Kannattaa katsoa mikäli kiinnostaa Blue- Ray:n lisämateriaalivalikosta kulissien takaa dokumentti Saarten ääniä, joka syventää enempi leffan syntyä ja sitä miten paljon taustatyötä elokuvan ohjaajat ja tiimi tekivät tätä elokuvaa varten. Elokuvaa tehtiin yhteensä noin 5 vuotta.
       Elokuva kertoo myös omien pelkojen voittamisesta. Moanan isä on jatkuvasti huolissaan, mitä tapahtuu, jos tytär meneekin merelle, vaikka lopulta kyse on myös hänen oman menneisyytensä jättämistä traumoista. Moanan isältä vaaditaan rohkeutta kohdata ne. On tärkeää uskaltaa päästää irti. 

    Joku voisi todeta, että perussettiä, paljon laulua ja itsensä etsimistä, mutta on tämä paljon muutakin. Omasta mielestä tämä elokuva on yksi uusi ainutlaatuinen filmi laitettavaksi muiden Disneyn filmien joukkoon. Kaikki Disneyn elokuvat ovat erilaisia ja niissä on hieno omanlaisensa tarina. Elokuva kannaattaakin katsoa monta kertaa, jotta  sen idean ymmärtää paremmin. Elokuvasta voi löytää tällöin uusia ulottuvuuksia.  

                                           Mitä voisi siis sanoa?   

          Disney tekee sen taas: onnistuu tekemään koko perheen viihdyttävän spektaakkelin, joka on sekä hauska että myös tunteellinen. Perheen pienimpiä jotkin kohdat voivat pelottaa joten K7 -merkintä on ihan paikallaan. Moana todistaa jälleen, että Disney on alansa huippu lasten ja nuorten elokuvamarkkinoilla. Mikään muu yhtiö ei ole onnistunut viihdyttämään lapsia sukupolvesta toiseen tarinoillaan niin pitkään eikä ole yhtä ajaton.

Antaisin todennäköisesti neljä tähteä, sillä elokuva on hyvin moderni, mutta myös hauska ja tulee ehdottomasti olemaan filmi, jota katson vielä moneen kertaan uudestaan.

----------------------------------------------------------------------------

Sellainen arvostelu tällä kertaa. Mitäs tykkäsitte? Sanoisin, että ekaksi arvosteluksi ihan okei, näitä on lähinnä tullut kirjoitettua koulussa, mutta ei varsinaisesti kellekään lukijoille. Toivottavasti tykkäsit, kaikki mielipiteet ja havainnot ovat minun omiani eli joku muu voi nähdä leffan eri tavalla, mutta tässä oli minun näkemykseni. :)
Seuraavaa arvostelua odotellessa, hyvää juhannusta toivottaa Siirappikoski