Pientä pohdiskelua: Yhdessä pelaaminen livenä ei ole sama kuin yksin verkossa
Hei taas kaikille, tänään ajattelin jälleen tulla kirjoittamaan uutta kirjoitusta, sillä inspiraatio on päällä! Ja mikäs sen parempi käyttää kirjoittamis- innostus hyväksi kuin blogin päivittäminen.
Tänään puhun kännykkä- pelin sovelluksen ja yhdessä pelaamisen eroista ja sellaisista tietynlaisista havainnoista, joita tein pelatessani erästä peliä niin kännykkä-sovelluksella, mutta myös yhdessä kavereiden kanssa.
Tässä yhtenä päivänä pelasin kavereideni kanssa UNO-klassikko korttipeliä, jonka säännöt olin sattumalta oppinut työskennellessäni vapaaehtoisena yhdessä pop up- kahvilassa. Peli oli kuumottava ja pitkä, sillä piti olla koko ajan vähä varuillaan tipahtaisiko seuraavalla kierroksella pois, jos tulee joku huono kortti ja joudut ottamaan neljä korttia lisää jo aiempaan pakkaasi. Mutta vaikka peli oli välillä hermoja kiristävän piinallista, se oli myös älyttömän hauskaa. Kaverisi lyötyä huonon kortin, pystyit samantien ilmoittamaan hänelle miltä tämä tuntui ja uhoamaan, että kyllä minä sinulle vielä näytän! Siis samalla tuli tunteet tuuletetuiksi.
Sitten pelasin yksin kännykkä- sovelluksella UNO Friends, jonka olin ladannut jo aiemmin, peliä ja vaikka aluksi ajan kuluttava viihde-peli tuntui kivalta, se alkoi ärsyttämään.
Tähän väliin on hyvä kerrata UNO:n säännöt mikäli ne ovat unohtuneet (Ja kirjoituksen kannata myös hyvä, että tiedätte mitä selitän). UNO on korttipeli, jossa jokaiselle osallistujalle jaetaan 7 korttia. Aluksi laitetaan yksi kortti poistopakasta päällimmäiseksi, jonka päälle laitetaan muita kortteja. Ideana on, että henkilö, jolla ei ole enää kortteja käsissään, voittaa. Muut kortit laitetaan nostopakkaan. Nyt jokainen laittaa kortin joka vastaa poistopakan päällimmäistä korttia, kortin päälle, esimerkiksi jos kortti on vihreä ja siinä on nelosen kuva, laitetaan kortti joka on vihreä tai kortti, jossa on numero neljä kyseisen kortin päälle, toki jos tämä yhdistelmä löytyy, se on vielä parempi, kortteja voi myös laittaa monta halutessaan, ja kortteja on numeroista 0-9 ja niitä on neljää eri väriä: keltaista, sinistä, punaista ja vihreää. Näiden korttien lisäksi on erikoiskortteja, joita heitetään peliin oikeastaan sotkemaan todella sujuvaa numerokorttien vuorottaista laittelua. Niitä ovat esim. kortti, jossa on ympyrä ja viiva keskellä, se on kieltomerkki, joka estää seuraavaa pelaajaa laittamasta korttia, kiertomerkki, joka muuttaa pelin suunnan ja kortti, jossa on 2 pikkuista kakkosta yläkulmassa ja kaksi korttia, mikä tarkoittaa, että pelaajan on otettava kaksi korttia. Lisäksi on värikortti, jonka laitettuaan pelaajan tulee valita, minkä värin haluaa ja sen värin mukaan kortti laitetaan.
Kännykkä pelissä on tosiaan kaikenlaisia kommervenkkeja, ja kaikki perinteisen pelin säännöt eivät päde siihen. Mikä kännykkä-pelissä sitten alkoi ärsyttämään? Jonkin aikaa pelattuani totesin, että tämä, kuten kännykkä-pelit yleensä, on hyvin koukuttavaa ja kun totesin itselleni: pelaan vielä yhden erän, se erä muuttui toiseksi ja se taas kolmanneksi ja se taas neljänneksi jne. Kun hävisit erän, halusit yrittää uudelleen, voitko voittaa seuraavalla kierroksella. Peli pyytää maksua ja siinä käytetään eräänlaisia kolikoita, mitä saa ilmaiseksi tietyn tunnin jälkeen, mutta toki jos haluat lisää rahaa, sinun pitää maksaa oikealla rahalla. Olen aina miettinyt, ketkä oikeasti käyttää aikaansa siihen, että tuhlaavat oikeata rahaa jonkin pelin turhakkeisiin? Eikä siinä mitään: jos haluat saada enemmän rahaa ja muita lisäominaisuuksia entistä sujuvampaan peliin, on mahdollista liittyä UNO Club:iin, joka tosin maksaa myös. Ja jos häviät erän, maksat totta kai siitäkin. Pelattuani jonkin aikaa huomasin, että rahat alkoivat hupenemaan ja mitä enemmän hävisin, sitä enemmän kului rahaa. Pelissä on mahdollista myös pelata vastustajia vastaan turnajaisissa, joissa on monta eri tasoa ja monta eri palkintoa. Jokaisen turnajaisen pituus on kolme kierrosta, kierroksista voittaja ja toiseksi tullut pääsevät etenemään aina finaalia kohti. Hieman kaduttaa, että latasin. Osallistuin toki itsekin turnajaisiin ja yrittäessäni päästä korkeammalle tasolle, aloin hävitä ja ärsytys nousi. "Pitikin tuon UNOplayer2639517 laittaa juuri tuo kortti, niin että menetin vuoroni!" Pelaajia oli aina neljä ja heitä oli todennäköisesti ympäri maailmaa. Pelin esittelyssä kerrotaan, että: "voit pelata ystäviesi kanssa". No kaikki täysin tuntemattomia ja aikaa sen kummempaan jutusteluun ei ole. Chat- mahdollisuus toki löytyy, mutta kuka kerkeää sanoa mitään, kun täytyy keskittyä peliin. Ärsytyskynnyksen ollessa tarpeeksi korkea, teki kyllä mieli sanoa jollekin pari valittua sanaa, sillä jos, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, olet yrittänyt pelata 10 kertaa seuraavaa erää, että saat palkinnon, tuntuu siltä, että jokuhan tässä syyllinen on, kun MINUN pelini aina katkeaa. (Epäilen tosin, että peli tahallaan tekee kierroksia, joissa häviät, mutta tämä nyt on lähinnä oma koneella-on-jotain-minua-vastaan- salaliittoteoria.) Ja koska pelaat tuntemattomia vastaan, ei puhettakaan, että pääsisit kettuilemaan samalla tavalla kuin kaverille. Tuntui, että tästä on tullut jo vakavaa, kun täytyy yrittää voittaa aina joku, eikä tämä ole yhtään niin rentoa kuin jos pelaisi oikeasti UNO:a.
Pidin pelitaukoa jonkin aikaa ja palasin pelaamaan tässä yhtenä päivänä tarkoituksena pelata rennosti eikä ottaa mitään pulttia siitä häviääkö vai ei. Erä eteni hyvin ja pääsin aika pitkälle, mutta sitten lähdin tavoittelemaan korkeampaa pistemäärää ja niinhän siinä kävi, että tipuin jälleen jo erän alussa: ärtymys meinasi kohota jälleen, mutta koska olin aiemmasta pelikokemuksestani ottanut opikseni, en aikonut jäädä kiukun valtaan enkä altistunut ärtymykselle. Lopulta voitin erän ja pääsin korkeampaan pistemäärään. Mutta pelin loputtua huokaisin helpotuksesta. Olin päässyt pelaamaan sen erän minkä olin halunnutkin ja voittanut sen.
Se kokemus herätti ajatuksia: on aivan eri asia pelata porukalla peruskorttipeliä kuin yksin kännykän kautta tuntemattomien pelaajien kanssa. Toki pelaan kännykällä ja tietokoneella silloin tällöin jotain, olen monestikin pelannut, mutta jotenkin en ole tiedostanut sitä, miten hienoa on, kun pelataan kaikki yhdessä jotain lautapeliä tai muuta sellaista, eikä kaikki tuijota omia kännyköitään tai tablettejaan jossain pimeässä nurkassa. Tällaisena aikakautena se saattaa unohtua helposti, miten oleellista on, että me kokoonnumme yhteen ja pelaamme tai teemme muuten yhdessä jotain hauskaa, joka jättää hyvän fiiliksen ja iloiset muistot.
Onhan siinäkin etunsa, että voi pelata online näitä pelejä, mutta perinteisessä pelissä on jotain enemmän. Kokemus ei todellakaan ole sama. Vaalikaamme yhdessä pelaamisen perinteisyyttä näkemällä toisiamme ja juurikin pelaamalla jotain lapsuuden suosikki-lautapeliä.
Mitä ajatuksia pohdiskeluni herätti? Oletko itse ajatellut samaa tai ylipäänsä tiedostanut perinteisen pelin ja netti-pelien eroja? Kerro mielipiteesi kommentissa. :)
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Huh, nyt tuli paljon tekstiä! Olen miettinyt aiheita, mitä teille kirjoittaisin ja päätin, että hei voisi tehdä silloin tällöin tällaisen Pientä pohdiskelua- kirjoituksen, jossa pohdin jotain aihetta, joka on mietityttänyt, tai mihin olen törmännyt. Mitä sanoisitte siitä? Se olisi yksi ns. aihe-sarja, jota kirjoitan blogissani. Muista aiheista voisi tulla vielä oma blogi-kirjotuksensa...
Iloista iltaa teille toivottaen Siirappikoski 😊👋
Tänään puhun kännykkä- pelin sovelluksen ja yhdessä pelaamisen eroista ja sellaisista tietynlaisista havainnoista, joita tein pelatessani erästä peliä niin kännykkä-sovelluksella, mutta myös yhdessä kavereiden kanssa.
Tässä yhtenä päivänä pelasin kavereideni kanssa UNO-klassikko korttipeliä, jonka säännöt olin sattumalta oppinut työskennellessäni vapaaehtoisena yhdessä pop up- kahvilassa. Peli oli kuumottava ja pitkä, sillä piti olla koko ajan vähä varuillaan tipahtaisiko seuraavalla kierroksella pois, jos tulee joku huono kortti ja joudut ottamaan neljä korttia lisää jo aiempaan pakkaasi. Mutta vaikka peli oli välillä hermoja kiristävän piinallista, se oli myös älyttömän hauskaa. Kaverisi lyötyä huonon kortin, pystyit samantien ilmoittamaan hänelle miltä tämä tuntui ja uhoamaan, että kyllä minä sinulle vielä näytän! Siis samalla tuli tunteet tuuletetuiksi.
Sitten pelasin yksin kännykkä- sovelluksella UNO Friends, jonka olin ladannut jo aiemmin, peliä ja vaikka aluksi ajan kuluttava viihde-peli tuntui kivalta, se alkoi ärsyttämään.
Tähän väliin on hyvä kerrata UNO:n säännöt mikäli ne ovat unohtuneet (Ja kirjoituksen kannata myös hyvä, että tiedätte mitä selitän). UNO on korttipeli, jossa jokaiselle osallistujalle jaetaan 7 korttia. Aluksi laitetaan yksi kortti poistopakasta päällimmäiseksi, jonka päälle laitetaan muita kortteja. Ideana on, että henkilö, jolla ei ole enää kortteja käsissään, voittaa. Muut kortit laitetaan nostopakkaan. Nyt jokainen laittaa kortin joka vastaa poistopakan päällimmäistä korttia, kortin päälle, esimerkiksi jos kortti on vihreä ja siinä on nelosen kuva, laitetaan kortti joka on vihreä tai kortti, jossa on numero neljä kyseisen kortin päälle, toki jos tämä yhdistelmä löytyy, se on vielä parempi, kortteja voi myös laittaa monta halutessaan, ja kortteja on numeroista 0-9 ja niitä on neljää eri väriä: keltaista, sinistä, punaista ja vihreää. Näiden korttien lisäksi on erikoiskortteja, joita heitetään peliin oikeastaan sotkemaan todella sujuvaa numerokorttien vuorottaista laittelua. Niitä ovat esim. kortti, jossa on ympyrä ja viiva keskellä, se on kieltomerkki, joka estää seuraavaa pelaajaa laittamasta korttia, kiertomerkki, joka muuttaa pelin suunnan ja kortti, jossa on 2 pikkuista kakkosta yläkulmassa ja kaksi korttia, mikä tarkoittaa, että pelaajan on otettava kaksi korttia. Lisäksi on värikortti, jonka laitettuaan pelaajan tulee valita, minkä värin haluaa ja sen värin mukaan kortti laitetaan.
Kännykkä pelissä on tosiaan kaikenlaisia kommervenkkeja, ja kaikki perinteisen pelin säännöt eivät päde siihen. Mikä kännykkä-pelissä sitten alkoi ärsyttämään? Jonkin aikaa pelattuani totesin, että tämä, kuten kännykkä-pelit yleensä, on hyvin koukuttavaa ja kun totesin itselleni: pelaan vielä yhden erän, se erä muuttui toiseksi ja se taas kolmanneksi ja se taas neljänneksi jne. Kun hävisit erän, halusit yrittää uudelleen, voitko voittaa seuraavalla kierroksella. Peli pyytää maksua ja siinä käytetään eräänlaisia kolikoita, mitä saa ilmaiseksi tietyn tunnin jälkeen, mutta toki jos haluat lisää rahaa, sinun pitää maksaa oikealla rahalla. Olen aina miettinyt, ketkä oikeasti käyttää aikaansa siihen, että tuhlaavat oikeata rahaa jonkin pelin turhakkeisiin? Eikä siinä mitään: jos haluat saada enemmän rahaa ja muita lisäominaisuuksia entistä sujuvampaan peliin, on mahdollista liittyä UNO Club:iin, joka tosin maksaa myös. Ja jos häviät erän, maksat totta kai siitäkin. Pelattuani jonkin aikaa huomasin, että rahat alkoivat hupenemaan ja mitä enemmän hävisin, sitä enemmän kului rahaa. Pelissä on mahdollista myös pelata vastustajia vastaan turnajaisissa, joissa on monta eri tasoa ja monta eri palkintoa. Jokaisen turnajaisen pituus on kolme kierrosta, kierroksista voittaja ja toiseksi tullut pääsevät etenemään aina finaalia kohti. Hieman kaduttaa, että latasin. Osallistuin toki itsekin turnajaisiin ja yrittäessäni päästä korkeammalle tasolle, aloin hävitä ja ärsytys nousi. "Pitikin tuon UNOplayer2639517 laittaa juuri tuo kortti, niin että menetin vuoroni!" Pelaajia oli aina neljä ja heitä oli todennäköisesti ympäri maailmaa. Pelin esittelyssä kerrotaan, että: "voit pelata ystäviesi kanssa". No kaikki täysin tuntemattomia ja aikaa sen kummempaan jutusteluun ei ole. Chat- mahdollisuus toki löytyy, mutta kuka kerkeää sanoa mitään, kun täytyy keskittyä peliin. Ärsytyskynnyksen ollessa tarpeeksi korkea, teki kyllä mieli sanoa jollekin pari valittua sanaa, sillä jos, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, olet yrittänyt pelata 10 kertaa seuraavaa erää, että saat palkinnon, tuntuu siltä, että jokuhan tässä syyllinen on, kun MINUN pelini aina katkeaa. (Epäilen tosin, että peli tahallaan tekee kierroksia, joissa häviät, mutta tämä nyt on lähinnä oma koneella-on-jotain-minua-vastaan- salaliittoteoria.) Ja koska pelaat tuntemattomia vastaan, ei puhettakaan, että pääsisit kettuilemaan samalla tavalla kuin kaverille. Tuntui, että tästä on tullut jo vakavaa, kun täytyy yrittää voittaa aina joku, eikä tämä ole yhtään niin rentoa kuin jos pelaisi oikeasti UNO:a.
Pidin pelitaukoa jonkin aikaa ja palasin pelaamaan tässä yhtenä päivänä tarkoituksena pelata rennosti eikä ottaa mitään pulttia siitä häviääkö vai ei. Erä eteni hyvin ja pääsin aika pitkälle, mutta sitten lähdin tavoittelemaan korkeampaa pistemäärää ja niinhän siinä kävi, että tipuin jälleen jo erän alussa: ärtymys meinasi kohota jälleen, mutta koska olin aiemmasta pelikokemuksestani ottanut opikseni, en aikonut jäädä kiukun valtaan enkä altistunut ärtymykselle. Lopulta voitin erän ja pääsin korkeampaan pistemäärään. Mutta pelin loputtua huokaisin helpotuksesta. Olin päässyt pelaamaan sen erän minkä olin halunnutkin ja voittanut sen.
Se kokemus herätti ajatuksia: on aivan eri asia pelata porukalla peruskorttipeliä kuin yksin kännykän kautta tuntemattomien pelaajien kanssa. Toki pelaan kännykällä ja tietokoneella silloin tällöin jotain, olen monestikin pelannut, mutta jotenkin en ole tiedostanut sitä, miten hienoa on, kun pelataan kaikki yhdessä jotain lautapeliä tai muuta sellaista, eikä kaikki tuijota omia kännyköitään tai tablettejaan jossain pimeässä nurkassa. Tällaisena aikakautena se saattaa unohtua helposti, miten oleellista on, että me kokoonnumme yhteen ja pelaamme tai teemme muuten yhdessä jotain hauskaa, joka jättää hyvän fiiliksen ja iloiset muistot.
Onhan siinäkin etunsa, että voi pelata online näitä pelejä, mutta perinteisessä pelissä on jotain enemmän. Kokemus ei todellakaan ole sama. Vaalikaamme yhdessä pelaamisen perinteisyyttä näkemällä toisiamme ja juurikin pelaamalla jotain lapsuuden suosikki-lautapeliä.
Mitä ajatuksia pohdiskeluni herätti? Oletko itse ajatellut samaa tai ylipäänsä tiedostanut perinteisen pelin ja netti-pelien eroja? Kerro mielipiteesi kommentissa. :)
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Huh, nyt tuli paljon tekstiä! Olen miettinyt aiheita, mitä teille kirjoittaisin ja päätin, että hei voisi tehdä silloin tällöin tällaisen Pientä pohdiskelua- kirjoituksen, jossa pohdin jotain aihetta, joka on mietityttänyt, tai mihin olen törmännyt. Mitä sanoisitte siitä? Se olisi yksi ns. aihe-sarja, jota kirjoitan blogissani. Muista aiheista voisi tulla vielä oma blogi-kirjotuksensa...
Iloista iltaa teille toivottaen Siirappikoski 😊👋
Kommentit
Lähetä kommentti
Moikka, olen iloinen, jos jätät kommentin, mutta muista kommentoida asiallisesti ja positiivisesti :)